Keväällä aloimme katsella asuntoja. Käytiin useissa esittelyissä ympäri Helsinkiä. Rahaa meillä ei ollut tarvittavaan omaan pääomaan - silloin pankit vaativat 30 % etukäteissäästön - kasassa oli vain kymppitonni ja yksiöt maksoivat silloin saman markoissa kuin mitä nyt euroissa.

Löysimme kivan kämpän Etelä-Helsingistä ja apu tuli yllättävältä taholta: Peran äiti oli valmis antamaan meille 30 tonnia, jos käyttäisimme sen asuntoon. Takaisinmaksu tapahtuisi vasta, jos myisimme asunnon. Mitään papereita lainasta ei tehty, mutta rahat siirtyivät tilille. Sitä asuntoa emme kuitenkaan ostaneet, vaan löysimme toisen, vähän isomman Sörnäisistä, josta tehtiin kaupat.

Revimme tapetteja, paklasimme ja tapetoimme uudelleen. Perunapeltoa muistuttava puulattia hiottiin ja kämpästä tuli viihtyisä. Meidän oma pesä. Ei enää kyttäävää talkkaria, vaan laillisesti kimpassa.