Minä en ole sen tyyppinen, että haluaisin olla vetovastuussa. Tulen mukana ja pidän sovitusta kiinni kaikin tavoin, mutten ole aloitteentekijä. Innostun helposti ja jos joku haluaa saada aikaiseksi jotain, autan varmasti. Perakaan ei ollut kovin aloitteellinen isoissa asioissa, vaikka hän osasikin olla aloitteellinen kihlausasiassa, mutta kihloihin meneminen onkin eri asia kuin tehdä pitkiä sitoumuksia. Kihlauksen ei tarvitse olla pitkä, sen voi purkaa milloin tahansa - ilam käräjiä.

Kotoa olin saanut sellaisen mallin, että äiti oli kaikessa aloittaja ja veti. Isä tuli kauniisti perässä eikä vastustellut. Äidin aloitteet eivät yleensä olleet huonoja, niitä oli muiden helppo seurata, koska ne olivat yhteiseksi hyväksi. Isä toteutti monet äidin aloitteista, teki lujasti töitä ja isompituloisena kantoi rahat. Olin nähnyt mallin toimivan.

Peran saamattomuus ei siis minua häirinnyt. Itse asiassa sen kanssa oli helppo toimia, koska minulla oli samanlainen malli. Kun ehdotin säästämistä, hän tuli mukaan. Kun sanoin, että tämän asunnon otamme, hän oli samaa mieltä. Kun sanoin, että seinä maalataan tämän väriseksi, hän ei vastustanut, vaan tarttui telaan. Hänellä oli myös kotoa sellainen malli, että äiti toimii. Hänen isänsä ei ollut alkoholisti, mutta suurkuluttaja kylläkin. Hänen äitinsä oli rankalla työnteolla (kaksi duunia vuosikymmenten ajan) pitänyt perheen pystyssä vaikeinakin aikoina ja maksanut lainat ja kerännyt sukanvarteen.

Minä olin vakuuttunut, että tämä suhde toimii, vaikka siihen tulisi vastoinkäymisiäkin. Niitä oli ollut vanhemmillanikin, mutta ne oli voitettu.