Joka päivä Pera parkkeerasi autonsa linjoille ja asui käytännössä kanssani. Kerran talonmies kännipäissään alkoi mekastaa, että hän ei ole kirjoilla talossa, mutta se jäi vai humalaisen höpinäksi. Talkkari oli käärmeissään, koska hänen tyttöystävänsä oli yhtenä perjantaina tullut meiltä soittamaan poliisille huuli veressä. Sanomattakin ymmärsin, että talkkari oli käytellyt nyrkkejään.

Kun nainen oli lähtenyt, juttelimme aiheesta Peran kanssa. - En ikinä voisi lyödä naista! Naiset ja lapset pitää jättää rauhaan. Kato! Kato tätä habaa! Jos tällä tempais akka lättyyn, niin jälki olis rumaa.

Minä katsoin ja tiesin, että sillä hauiksella nostettaisiin vain muutossa huonekaluja ja salilla rautaa. Sen varassa voisi roikkua vaikka kymmenvuotias ja tehdä kiepin. En koskaan erityisemmin hakeutunut lihaksikkaiden miesten seuraan enkä arvostanut patteja käsivarressa, mutta Peran käsivarret vain olivat turvallisen tuntuiset ja ne kädet osasivat monta asiaa.