Syksyn kuluessa minulla selvisi myös, ett Peralla oli tytär. Hän oli ollut aiemmin naimisissa. Ihmettelin hieman, miksi tytärtä ei ollut mainittu aiemmin ja miten usein hän tapasi tytärtään. Tytär kävi kuulemma säännöllisesti Peran vanhempien luona, jotka pitivät häntä usein mukanaan kesälomallakin. Tällä hetkellä Peralla oli muuta tekemistä, kuin huolehtia tyttärestään: hän halusi olla minun kanssani. Sain ensimmäisen kerran tuntea, mitä on Peran perheen omerta. Se perhe oli täynnä puhumattomia asioita.

Miten vanhaksi pitää elää, että ymmärtää, että ihminen, joka ei uuden rakkauden vuoksi halua tavata omaa jälkikasvuaan, tekee sen aina ja aina uudelleen? En minä uhrannut ajatustakaan sille tosiasialle, että Pera ei tapaillut tytärtään. Hänhän oli minun kanssani.

Kerran Pera etsi jotain todistuksia yläkerran kämpästään ja lattialle putosi kasa papereita. Nostin ne ja vilkaisin: kulmassa luki ulosottovirasto. En sanonut mitään, mutta se alkoi kaihertaa mieltäni. Olimme nimittäin sopineet avaavamme yhteisen tilin ja tallettavamme sille molemmat saman summan kuukaudessa tarkoituksenamme ostaa asunto jonain päivänä.