Kesäduuni loppui ennen kuin Pera tuli lomilta. Sadattelin huonoa tuuriani, mutta päätin ottaa pariviikkoisesta lomastani kaiken irti. Taisin tehdä Tukholman-risteilynkin siinä välissä. Ainakin velloin terasseilla ja imutin tuopillisia poikineen. Joka tapauksessa työpaikka oli sovittuna ja alkaisin pian, minulla ei ollut mitään hätää.

Kuin loman huipennukseksi sain käteeni festariliput kesän ehdottomasti viimeiseen tapahtumaan, josta kohisi puoli Suomea. Istuin katsojajoukossa Marin kanssa, olin jokin aika sitten polttanut viimeisen röökini. Etsin katseellani jotain, jolta olisin voinut pummia yhden savukkeen. Haukankatseeni nauliutui vaaleaan mieheen, jonka tiesin polttavan Barclayta. - Pera! Peraaaaaaaaa! Karjuin ja säntäsin väkijoukossa eteenpäin. Näin miehen kääntelevän päätään ja tunnistavan jonkun huutavan hänen nimeään.

Hengästyneenä tartuin takaapäin hänen hihaansa ja valloittavasti hymyilleen sanoin - Hei! Kiva nähdä! Oisko sulla yhtä röökiä heittää? Hän vaikutti silminnähden iloiselta, kaivoi rintataskustaan askin. Hän tarjosi minulle ja otti itsekin. Hieman pidemmällä seisoi nuori mies ja nainen tuijottamassa meitä.

- Mitä kuuluu? Ei ollakaan nähty. - Ei niin, olit lähtenyt, kun tulin lomilta. - Joo. Ei mulla ollut soppari kuin heinäkuun loppuun.

Potkimme kiviä. Tumma nuori mies nyökäytti päätään. - Aijoo. Tässon Joni, ja tässä Kaarina, mun systeri. Ja tää on Susanna meiltä töistä. Tai siis se oli meillä töissä suviuunona. Kaarina ja Joni kättelivät ja polttivat myös tupakat. - Noniin, lähdetään omille paikoille, Joni kehotti. - Menkää te edeltä, tulen perässä, Pera vastasi.

Jee! Olin onnistunut siinä, missä luulin epäonnistuneeni. Hän jäi juttelemaan kanssani. Mari oli valunut jossain vaiheessa luoksemme. Inhottavaa, mutta olisin halunnut vain olla Peran kanssa kahdestaan.

Esittelin Peran Marille ja pyysin häntä istumaan meidän kanssamme. Hän tuli! En ollutkaan hänelle pelkkää ilmaa. Hän oli selvästi kiinnostunut minusta. En tiennyt miten päin olisin.