Kun viimeinenkin kapakka sulkeutui, meillä oli ongelma minne mennä yöksi. Lupaus oli lupaus ja minun oli se lunastettava. Sinillä ja Vessulla ei ollut puhelinta, kännyköitähän silloin ei ollut kenelläkään. Taksi alle ja esikaupunkiin hakuammuntana.

Keittiön ikkunassa paloi ainakin valo. Keräsin pikkukiviä ja aloin heitellä. Sini avasi tuuletusikkunan. - Moi! Mullon täs yks kaveri, voidaanksme tulla teille yöks? - Joo, oota. Haen avaimen.

Sini alkoi oitis tehdä petiä olohuoneen lattialle. Vessu tarjosi Peralle kossuvissyä ja yritti jotain jutuntynkää. Minä kiehnäsin miehen kyljessä väsyneenä. Menimme kaikki pian nukkumaan.

Pera kietoi kätensä ympärilleni eikä yrittänyt mitään. Hän suukotteli niskaani hetken ennen kuin vaipui uneen, jota säesti kevyt kuorsaus. Minä olin liian kiihtynyt onnekkaasta sattumasta, jotta olisin voinut nukahtaa heti. Kuljetin kättäni pitkin Peran selkää. Hänellä oli vahva yläkroppa, leveät hartiat ja tiukka haba. Hän oli turvallisen oloinen.