Olin seurustellut monta vuotta Jarin kanssa, kunnes ensimmäisenä kesänä ylioppilaskirjoitusten jälkeen meille tuli ero. Kai se oli enemmänkin kyllästymistä, pelkoa siitä, että jämähtäisi paikoilleen juuri silloin, kun pitäisi alkaa elää.

Suku oli odottanut meidän kihlautuvan kun saan lakkini, mutta keskenään emme edes keskustelleet aiheesta. Minulle oli selvää, etten menisi kihloihin ennen kuin tiesin varmasti haluavani jakaa oppuelämäni kihlattuni kanssa. Jarilla oli sitäpaitsi vielä vuosi lukiota jäljellä, sillä hän oli ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ja menettänyt yhden vuoden.

Me erosimme juuri ennen juhannusta; heitin hänen luokkasormuksensa ojaan ja uhosin lähteväni juhannuksenviettoon Maarianhaminaan. Naimaan kallioille ihan kenen tahansa kanssa. En enää muista, mistä riita alkoi, mutta jotain juhannukseen liittyvää se oli. Lienikö niin, että hän ehdotti lähtemistä sukunsa mökille enkä minä ollut suostuvainen.

Jari löysi uuden rakkaan juhannukseksi ja minä lähdin uhkausteni mukaisesti Maarianhaminaan erään ystävättäreni kanssa. Kallioille pääsin, mutten naimaan. En kai uskaltanut. Kuulin Jarin uudesta rakkaasta hyvin pian - ei pienessä kaupungissa asiat kauaa pysy salassa. Kiehuin raivosta. Olin ajatellut, että ehkä sittenkin palaamme yhteen. Jari taas oli saanut tarpeekseen oikutteluistani ja puuskistani. Hän halusi elää sovussa, kiltisti ja kauniisti.

Tapailimme muutamia kertoja hänen kanssaan sinä kesänä, mutten harmikseni onnistunut taivuttamaan häntä jättämään Reijaa. Hän sepitti dramaattista tarinaa siitä, kuin Reija saattaisi olla raskaana, eikä hän voisi tyttöä jättää. Minä kaasuttelin tieheni äidin Saabilla aina yhtä kiehuvana ja vannoin, etten koskaan olisi kenenkään armoilla. Pyh! Parempia löytyisi milloin tahansa. Maailman komeat miehet vain odottivat, koska kääntyisin heidän puoleensa ja suvaitsisin valita sen oikean.