Elettiin 80-lukua, olin juuri valmistunut ja sain kesätöitä paikasta, jossa olin ollut aiemminkin. Siinä firmassa väki vaihtui viikoittain, sellaista myyntialaa, jossa ihmiset siirtyivät tunnin varoitusajalla kilpailijan palvelukseen. Niinpä kun vuoden tauon jälkeen menin kesäduuniin, ei edelliskesäisiä heppuja ollut jäljellä kuin muutama; uusia sen sijaan oli monta.

Pomo esitteli minut kaikille. Yksi jäi mieleen: sellainen, jolla oli vaaleat, tuuheat, hyvinleikatut hiukset ja syvällä olevat kauniinsiniset silmät ja jonka kädenpuristus oli lämmin ja jämäkkä. Kun hän hymyili, hänen täydet huulensa kaartuivat hieman vinoon. Hän sanoi ässän terävästi ja ärrän voimakkaasti. Päätin, että vielä jonain päivänä teen hänen kanssaan lähempää tuttavuutta.