Meillä oli ollut pientä riitaa silloin tällöin. Viikonloppumme olivat yhä kosteita ja minä kaipasin elämältä jotain muutakin kuin Kallion kuppiloita. Pera suostui lähtemään pari kertaa kanssani teatteriin ja se oli yleinen ihmettelyn aihe. Lähinnä sitä ihmettelivät Peran sisaret ja veli. Muita kavereita hänellä ei ollut.

Mitenkään en ihmetellyt, kun aikuisella miehellä ei ole ystäviä. Hän selitti aina jotain ympäripyöreää ja kertoi kyllä vanhoista tutuistaan, muttei pitänyt heihin yhteyttä. Siitä seurasi se, etten minäkään pitänyt yhteyttä ystäviini. Joillekin esittelin Peran, mutta kun tuntui, että juttu ei luistanut, valitsin Peran, eikä se ollut minulle vaikea valinta. Näin jälkeen päin ymmärrän, miksi hän ei välittänyt kavereistani: he olivat hänelle kilpailijoita. Joskus jos joku tuttuni kävi meillä ja nauroimme ja juttelimme vanhoista asioista, Pera kyseli jälkeen päin, mitä sillä ja sillä jutulla tarkoititte. Minä olin hieman ihmeissäni, mutta selvitin ne yleensä olan kohautuksella. Ei minun elämässäni ollut mitään erityistä koskaan tapahtunut. Ainoa pitkä suhde aiemmin oli ollut suhde Jariin. Siitä Pera ei halunnut kuulla mitään. Jos satuin ohimennen jotain mainitsemaan, hän kysyi ivallisesti, että kaipaanko yhä Jaria, kun kerran puhun hänestä.

Pian opin suodattamaan puheitani menneisyydestä, enkä koskaan maininnut mitään, mihin hän olisi voinut tarttua. Minä tein kaiken vapaaehtoisesti, enkä ymmärtänyt, että elintilani kaventui. En ymmärtänyt sitä ennen kuin kaikki oli jo myöhäistä.

Pera kosi minua jo heti syksyllä, mutta minulle kihlautuminen merkitsi aidosti lupautumista avioliittoon, enkä suostunut. Halusin vielä kuulostella. Hän olisi halunnut mennä kihloihin uutenavuotena, sitäkään ei tapahtunut. Vihdoin hän onnistui taivuttelemaan minut sormusostoksille maaliskuussa, kun olimme päättäneet ostaa asunnon. Se oli minullekin riittävä merkki siitä, että olemme tosissamme ja kihlauduimme maaliskuussa. Tilipäivänä. Sormukset vaihdoimme arkisesti autossa matkalla vanhempieni kotiin kotimiehiksi viikonlopuksi heidän ollessaan matkoilla.

Vanhempani olivat lievästi kauhuissaan kuultuaan kihlauksesta, mutteivät sanoneet mitään. Ilmoitimme menevämme kesällä naimisiin. Olin kuitenkin onnellinen. Kukaan ei ollut kosinut minua aiemmin, ei ilmaissut haluaan viettää loppuelämänsä kanssani. Pera oli ainoa.